Tehoa uudella jaksolla

Meriradion lähetysauto Vahdon markkinoilla kesällä 1994.

Syksy 1990 toi muutoksia Meriradioon. Asema oli toiminut kesän Naantalissa ja palkannut uusia radioääniä ohjelmien toimittajiksi. Auran Aalloilta tutut Kauko Leinonen ja Antti Korhonen liittyivät Meriradion miehistöön Vintolan hankittua radion itselleen. Molemmat kuitenkin palasivat Auran Aalloille kesän 1990 jälkeen.
Velkuan lähettimeen saatiin viimein lisätehoa, mutta edellytyksenä oli taajuuden 95,3 MHz vaihtaminen taajuudeksi 89,0 MHz. Uusi lähetin asennettiin syyskuussa ja tehoksi tuli 500 wattia. Antennikorkeus ei muuttunut, joten kuuluvuus oli yhä nihkeää Turun seudulla. Jo kevään aikana stereolähetys oli muuttunut monosignaaliksi, koska linkkiyhteys Naantalin viljasiilon katolta Velkualle ei ollut riittävän hyvä stereosignaalille. Lähetin kytkettiin mono-asentoon kesän 1990 aikana.
Kesän vaihduttua syksyksi Meriradio muutti myös ohjelmistoaan. Asema suuntasi musiikkinsa varttuneelle väelle ja lopetti uutisohjelmansa. Paikallisuutisia kuultiin aina syksyyn 1990 asti. Meriradio oli myös eronnut Paikallisradioliitosta, koska katsoi sen ajavan vain isojen asemien etuja. Ohjelmaa Meriradio tuotti arkisin aamuseitsemästä iltaviiteen ja viikonloppuisin hieman pidempään. Iltoihin lisättiin pian toive- ja terveisohjelma, johon kuuntelijat saivat soittaa. Käyttöön otettiin palvelunumero, jonka tuotosta osa tuli radiolle. Vähitellen ohjelma-aikaa lisättiin jatkumaan aina iltakymmeneen asti. Vakituisten toimittajien lisäksi asemalla oli laaja avustajien joukko tekemässä ohjelmia. Myös oma kuuntelijayhdistys perustettiin.

Rohkeasti vain suomeksi

Turun seudulla radioasemien kilpailutilanne 1990-luvun alussa oli rajuinta maassamme. Auran Aallot ja suosiotaan kasvattanut Radio Sata kilpailivat toisiaan vastaan, eikä pienelle naantalilaisradiolle jäänyt paljon vaihtoehtoja kalastella kuuntelijoita. Vuoden 1991 alussa Meriradio teki rohkean musiikkilinjauksen ja ryhtyi soittamaan vain suomenkielistä musiikkia. Asemasta tuli ensimmäinen pelkästään kotimaista musiikkia soittanut paikallisradio Suomessa. Meriradion suosio kasvoi ja paineet kuuluvuuden parantamiseksi lisääntyivät. Valtioneuvosto myönsi asemalle luvan laajentaa toimilupa-aluettaan keväällä 1991 ja samalla oman maston rakennussuunnitelmat julkaistiin. Mastoa suunniteltiin Rymättylän Airismaalle, joka sijaitsee sopivasti keskellä Saaristomerta. Rakennustyö Airismaan Kaasavuorella alkoi syksyllä 1991 ja Transmast Oy:n rakentama radiomasto vihittiin käyttöön tammikuussa 1992. Mastosta tuli uusi maamerkki veneilijöille. Se oli yli 150 metriä korkea, merenpinnasta maston huippuun mittaa tuli liki 200 metriä. Suomen korkein yksityisomisteinen radiomasto sai huippuunsa Meriradion uuden lähetysantennin, jolla noin 500-wattinen lähetyssignaali saatiin kuulumaan jopa 80 kilometrin päähän. Kuuluvuus parani Turussa, mikä lisäsi kuuntelijamäärää. Ohjelmasiirto radioaseman studiosta lähettimelle tapahtui puhelinkaapelin ja linkin välityksellä. Naantalin satamassa sijaitsevan viljasiilon katolta radiosignaali siirrettiin 300 megahertsin taajuudella radiolähettimelle. Pitkä siirtoväli pakotti radion korottamaan kompressointitasoaan ja syntyi kuuluisa ”Meriradio-soundi”. Tavalliselle kuuntelijalle tämä merkitsi käytännössä Meriradion kuulumista vastaanottimissa voimakkaampana kuin muut alueen radioasemat.

Suuri puhelinshow

Meriradion ohjelmistoa hallitsivat suorat lähetykset. Automatiikkaa ei juurikaan ollut, joten ohjelmaa toimitettiin tarpeen mukaan jopa ympäri vuorokauden. Radioon hankittiin cd-karuselli, jossa voitiin soittaa yömusiikkia tauotta ilman asematunnuksia tai mainoksia. Yöllä soitettiin cd-hyllyn levyjä peräjälkeen. CD-hylly oli järjestetty levyjen ilmestymisjärjestyksessä. Karuselliin mahtui kerrallaan kuusi levyä, joten osa yömusiikista soi kahteen tai jopa kolmeen kertaan. Aamujuontajan tehtävä oli kirjata Teosto-raporttiin yömusiikin soittokerrat. Tekniikka petti ajoittain, sillä osa levyistä oli huonokuntoisia. Cd-mylly saattoi jäädä junnaamaan paikalleen esimerkiksi reikäisen levyn osuessa kohdalle. Viikonloppujen ohjelma-aikaa venytettiin puoleenyöhön ja jopa ympärivuorokautiseksi. 1990-luvun alussa eräät paikallisradiot lähettivät yöaikaan linnunlaulua ja merenpauhua. Myös Meriradiossa meri vaahtosi yöllä. Musiikki täytti yön ohjelma-ajan myöhemmin.
Radioasema omaksui paitsi kotimaisuuden musiikkivalinnoissaan myös avoimen sanan kuuntelijoille. Palvelulinja oli auki lähes aina, kun suoraa ohjelmaa toimitettiin. Ongelmaksi muodostuivat ajan myötä häirikkösoittajat ja juopuneet kuuntelijat, eikä juontaja aina pystynyt tarkistamaan lähetykseen soittavan kuuntelijan motiiveja. Kaikesta huolimatta asemalle satoi kehuja omaperäisestä ohjelmistosta. Myös päinvastaisia mielipiteitä oli. Kaiken kaikkiaan Meriradio poikkesi Turun seudun muista radioasemista selkeästi.
Tekniikka vaati uudistamista ja kalliita studiolaitteita jouduttiinkin hankkimaan. Myös oman maston rakentaminen söi radion varoja. Mainosmyynti kattoi osan menoista, pieni osa tuloista tuli toimituksen ja studion palvelunumeroista. Ohjelmaa teki iso joukko avustajia, mutta vakituistakin väkeä tarvittiin.
Syksyllä 1992 Meriradion kilpailutilanne helpottui hetkeksi Uudenkaupungin seudulla, kun Radio Majakaksi muuttunut Vakka-Suomen Paikallisradio teki konkurssin. Majakan lähetysten päättyminen jätti vapaaksi sen käyttämän taajuuden 97,5 MHz, jota Meriradio havitteli. Lopulta taajuus myönnettiin Auran Aalloille, joka otti Uudenkaupungin lähettimen käyttöönsä toukokuussa 1993. Meriradio kuului Vakka-Suomen alueella kohtalaisesti, mutta Auran Aaltojen paikallisohjelma houkutteli paremmin mainostajia Uudessakaupungissa.

Kaapelista apua

Kuuluvuutta pyrittiin parantamaan kaapeliradion avulla. Turkua lukuun ottamatta Meriradio alkoikin kuulua kaapelivälitteisesti Turun seudun ja Rauman kaapeliverkoissa. Käytännössä taajuus 89,0 MHz kuului Hangosta Raumalle, mutta varsinkin sisämaassa oli katvealueita. Lähetysmasto sijaitsi varsin kaukana Turusta, jossa olisi ollut suurin kuuntelijapotentiaali. Turun kaapeliverkkoon Meriradio ei päässyt, eikä kuuluvuus ollut kaupungin keskustassa kovinkaan hyvä. Silti kuuntelijoita riitti myös Auran Aaltojen ja Radio Sadan vahvalla alueella.
Vaikka Meriradio kuului paremmin kodeissa kaapeloinnin ansiosta, mainosmyynti ei vetänyt tarpeeksi. Taloudellinen tilanne oli Suomessa huono koko 1990-luvun alun ja radioita kaatui velkataakan alle. Tekijänoikeusmaksuista syntyi riitaa niitä valvovan Gramexin ja paikallisradioiden välillä. Gramex jopa haki asemia konkurssiin maksamattomien tekijänoikeusmaksujen takia. Meriradiokaan ei välttynyt pieniltä Gramex-veloilta.
Talous heikkeni ja se pakotti aseman lomauttamaan henkilökuntaansa vuonna 1993. Lehdet kirjoittelivat alueen omaperäisestä radiosta vaihteeksi kielteisiä otsikoita. Toiminta jatkui kaikesta huolimatta. Meriradio myi omistamansa radiomaston PTL Telelle ja selviytyi näin maston rakentamisesta aiheutuneista veloista. Myyntisopimuksen mukaan Meriradio sai pitää antenninsa Airismaalla.

Omistus vaihtuu

Joulukuussa 1994 Tauno Vintola myi ohjelmayhtiö Lounais-Suomen Meriradio Oy:n ja toimilupayhtiö NaviMedia Oy:n Aimo Häihäsen perheelle. Häihänen oli entisenä laivanvarustajana lainannut Meriradiolle laivaa mainostarkoituksissa. Laiva toimi TV2:n tanssiohjelman tukikohtana. Häihänen oli myös ollut Meriradion avustajana.
Radioaseman ohjelmapolitiikka ei merkittävästi muuttunut omistajanvaihdoksen jälkeen. Suora linja oli auki studioon pitkin päivää. Mainosajan myynti oli piristymässä, mutta kilpailu oli kovaa Turun seudun mainosmarkkinoilla. Toimilupa saatiin uusittua keväällä 1994, mutta samalla kuuluvuusalueelle myönnettiin lupa kahdelle radioasemaketjulle. Kilpailu kiristyi entisestään.
Vuosien 1995-96 aikana Meriradion henkilökunnan määrä oli pysynyt puolen kymmenen tienoissa, jonka lisäksi vajaat 20 avustajaa tekivät ohjelmia. Tekniikkaan ei kuitenkaan juuri panostettu, sillä laitteisto toimi manuaalisesti. Esimerkiksi tietokoneella ohjattavaa lähetysjärjestelmää ei radiolla ollut, vaikka sellaiset alkoivat yleistyä paikallisradioissa. Meriradion toimintaa varjostivat jatkuvat konkurssiuhat, jotka lopulta pystyttiin välttämään.
Syksyllä 1996 Meriradio muutti lähemmäs Naantalin keskustaa Tuulensuunkadun liiketalon yläkertaan. Käytössä oli edelleen lähetysstudio ja nauhoitusyksikkö, jossa voitiin tehdä ohjelmaäänityksiä ja mainoksia.

Talous heikkenee – lehdet uutisoivat

Paikallisradiotoiminta alkoi olla monella paikkakunnalla vaikeuksissa radioketjujen aloitettua toimintansa vuoden 1994 jälkeen. Vuosina 1997-98 paikalliset lehdet kirjoittivat useita kertoja Meriradion ajautumisesta konkurssiin. Radio selviytyi kuitenkin aina kuiville.
Radioyhtiön ja ohjelmayhtiön taloussotkut joutuivat oikeuden puitaviksi vuonna 1998. Radiota syytettiin tilinpitorikkomuksista. Samalla todettiin radion olleen konkurssikypsän jo neljän vuoden ajan. Väitteiden mukaan myös aseman 24 B-osakkeen omistavaa yhteisöä oli sivutettu yhtiökokouksissa. Vain yksi B-omistaja oli kutsuttu vuoden 1998 yhtiökokoukseen. Meriradion oman pääoman osuus oli painunut lähes miljoonan markan verran miinukselle vuoden 1996 tilintarkastuksessa. Seuraavan vuoden tilintarkastusta ei voitu suorittaa lainkaan epäselvyyksien takia. Radion maine oli kärsinyt pahan kolauksen, mutta lähetystoimintaa pystyttiin yhä jatkamaan karsituin kuluin.

Meriradion rakentaman maston huippu on lähes 200 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Puutteellinen lupahakemus kohahduttaa

Meriradion koko 1990-luvun puolivälin uskomaton selviytymistarina sai lopulta ikävän lopun. Paikallisradiotoimiluvat asetettiin haettaviksi vuoden 1999 lupakierrosta varten. Lain mukaan toisen aseman käyttämää taajuutta sai kuka tahansa hakea käyttöönsä. Toisaalta lupakäytäntö oli muuttunut edellisestä lupakerrasta eli vuodesta 1994. Tilinpäätösselvitys koitui kahden suomalaisradion kohtaloksi maaliskuussa 1999.
Meriradion ja lahtelaisen Rytmiradion jatkolupahakemukset hylättiin. Naantalissa tyrmistystä lisäsi taajuuden 89,0 MHz siirtyminen Turun Paikallisradio Oy:n eli Auran Aaltojen käyttöön heinäkuun alusta 1999.
Toimiluvan myöntämättä jättämisestä suivaantunut Meriradion päätoimittaja syytti viranomaisia puutteellisesta tiedottamisesta lupa-asioissa. Syyttävä sormi kohdistui myös TS-Yhtymän omistaman Turun Paikallisradio Oy:n suuntaan. Päätoimittaja sai nopeasti kansanliikkeen Meriradion taakse. Lupaa vaadittiin niin aseman ohjelmissa kuin lehtien yleisönosastopalstoilla. Meriradio valitti valtioneuvoston päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jossa valitus kuitenkin kaatui kesäkuun lopussa 1999.

”Muistot ei kuole”

Kesäkuun viimeisenä päivänä 1999 Meriradion päätoimittaja jätti jäähyväiset kuuntelijoilleen. Kaikki keinot toimiluvan takaisinsaamiseksi olivat epäonnistuneet. Radioaseman viimeinen ohjelma radioitiin 30.6.1999. Äänessä ollut juontaja toivotti kaikille hyvää jatkoa ja totesi, ”ettei taajuudelta kuulunut ainakaan vielä mitään muuta musiikkia” (ääninäyte loppujuonnosta). Juonnon jälkeen radio soitti Arja Havakan kappaleen ’Muistot ei kuole koskaan’. Hieman yli puolenyön, heinäkuun ensimmäisenä päivänä, Meriradio vaikeni vuonna 1990 äänitettyyn asematunnukseen. Lähetin suljettiin aamun valjettua. Seuraavana päivänä taajuuden otti käyttöönsä kotimaista musiikkia soittanut turkulainen Kesäradio 89.
Meriradio vakuutteli kuuntelijoilleen palaavansa ääneen uudella taajuudella, kunhan toimilupasotkut saataisiin selvitettyä. Asema muuttui väliaikaisesti kuuntelijakerhon jäsenille jaettavaksi ilmaisjakelulehdeksi. Samalla Lounais-Suomen Meriradio Oy yritti hakeutua velkasaneeraukseen 1,5 miljoonan markan velat niskassaan. Radion saneeraushakemus hylättiin ja yhtiö haettiin konkurssiin syksyllä 1999. Radion laitteistoa pakkohuutokaupattiin vielä vuonna 2002.

Viha ja rakkaus

Vaikka Meriradion viimeiset vuodet olivat täynnä vastoinkäymisiä ja epäselvyyksiä, asema pystyi säilyttämään uskollisen kuuntelijakuntansa. Pääosin varttuneimmista kuuntelijoista koostunut vakiojoukko pysyi taajuudella kaikista huhuista ja ikävistä uutisista huolimatta.
Meriradiota myös inhottiin sen harjoittaman ohjelmapolitiikan, tai pitäisikö sanoa, ohjelmapolitiikan linjattomuuden takia.
Meriradio oli rohkea ja omalaatuinen radio. Sen ohjelmisto pyrki poikkeamaan valtavirtaradioista jo pelkkien musiikkivalintojen perusteella. Radiolle satoi kehuja kotimaisen musiikin harrastajayhdistyksiltä ja iskelmämusiikin ystäviltä. Radio oli monen yksinäisen henkitorvi yhteiskuntaan. Se yhdisti tietyntyyppisiä kuuntelijoita yhdeksi isoksi perheeksi. Meriradion sosiaalinen merkitys onkin kiistaton.
Lähes kymmenen vuotta kestänyt sinnittely isoja mediayhtiöitä vastaan päätyi karille, mutta paremmalla markkinoinnilla ja suuremmilla resursseilla radioyhtiö olisi voinut pysyä pidempään pinnalla.
Kotimaisen musiikin soittaminen on lisääntynyt Suomen radioaalloilla. Meriradio näytti tietä myöhemmin aloittaneille iskelmäasemille, muun muassa Radio Majakalle (entinen Kesäradio 89), Iskelmäradio Pohjanmaalle ja Radio Pookille.

Sloganeita:

”Merirario – kiva rario”
”Saariston ja rannikon kymppi”
”Maalla ja merellä”

Kiitos lisätiedoista Meriradion entiselle omistajalle Tauno Vintolalle ja radiossa työskennelleelle toimittaja Joona Haaralalle!

Lisää aiheesta

Pasi Ruhasen kirjoittama esittely Meriradiosta löytyy osoitteesta http://www.ruhanen.eu/meriradio.html.

Artikkelia muokattu 30.6.2019 klo 17.45: Lisätty ääninäyte Meriradion viimeisestä juonnosta.