Viidenkymmenen watin teholla saa porskuttaa Suomen radiotaajuuksilla lähes kenenkään häiritsemättä. Radiolainsäädäntömme porsaanreiästä on puhuttu Mediamonitorissa parisen vuotta sitten, eikä asia ole siitä mihinkään suuntaan muuttunut. Viestintävirasto myöntää edelleen teknisiä radiolupia käytännössä kenelle vain. Pientehoradioiden ei tarvitse huolestua siitä, ettei kolmen kuukauden pituisille lupakausille saisi jatkoa. Käytäntö on ollut sellainen, että virasto on lähes poikkeuksetta myöntänyt halukkaille toimijoille jatkoa ilman taukoja. Pakollinen paussi tilapäisradiotoimintaan tulee vasta sitten, kun radionpyörittäjä haluaa lähettää suuremmilla tehoilla. Tuolloin pitää olla myös ohjelmistolupa, jonka saa enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.
Lupakäytäntöä voidaan syystäkin sanoa sekavaksi. Kuinka moni tavallinen radionkuuntelija on kiinnostunut siitä, toimiiko Radio X (nimi tekaistu) valtioneuvoston myöntämällä (vakituisella) ohjelmatoimiluvalla vai Viestintäviraston myöntämällä tilapäisradioluvalla? Ei kukaan, koska kuuntelijalle tärkeintä on radion tarjoama ohjelmasisältö. Toisaalta mainittu Radio X voi antaa itsestään sellaisen kuvan, että toiminta on ikään kuin pitkäaikaista, vaikka aseman takataskussa olisikin vain pelkkä 50 watin tekninen lupa. Tällaistakin on ollut havaittavissa, eikä se miellytä kaikkia.
Radioiden edunvalvojan, RadioMedia ry:n liittokokous pui tilapäisten, mutta oikeasti pitkäaikaisten radioiden pulpahtamista hämmentämään ”oikeilla” luvilla lähettävien asemien soppaa. Aiheesta ehti jonkin aikaa olla jopa uutinen Mediamonitorissa, mutta sitten allekirjoittanut päätti puutteellisiin tietoihin vedoten poistaa uutinen nettisivuilta – ainakin toistaiseksi. Ei-julkiseksi tarkoitetutussa tiedotteessa luki ”Julkaisuvapaa”, mutta valitettavasti näin ei ollut. Tietojen tarkistaminen vähintään kahdesta lähteestä ei kaiken lisäksi onnistunut maanantai-iltana (21.11.2011). Uutinen vedettiin pois.
Edellä kerrottu menettely kuvaa valitettavasti myös koko radiokentän yhtenäisyyttä. Tietysti uutissopassa syy on tiedotusvälineen edustajassa, tässä tapauksessa kolumnistissa, mutta radiolupakommenttien kerääminen alan toimijoilta näyttää olevan tuskallista. Voiko RadioMedia, joka edustaa koko alaa, seistä yhtenäisesti sellaisen vaatimuksen takana, missä vaaditaan viranomaisilta toimia pientehoasemien taajuuskeplottelun oikaisemiseksi? Ei varmasti pysty, sillä osa ”oikeilla” toimiluvilla lähettävistä asemista käyttää lain porsaanreikää hyväkseen. Kuuluvuusaluetta on kiva laajentaa, kun alle 50 watilla voi lähetellä lähes taukoamatta. Ainoa vaara yhtenäiselle tilapäistoiminnalle voi olla taajuuden menettäminen jollekin oikealle tilapäisradiolle. Ja niitä Suomenniemellä riittää. On jos jonkinmoista kirkkoradiota, urheilukuulutusjärjestelmiä, leiriradioita ja muita muutaman päivän, viikon tai kuukauden lähettäviä asemia.
Kotimainen radioasemakenttä tarvitsee monipuolisia asemia. Kaupallisten radioiden valikoima on Suomessa suhteellisen hyvä, vaikka tiukkoja formaatteja noudattavia asemia ei juuri olekaan. On vain kohderyhmäajattelua, jossa suurin tavoite on mahdollisimman suuren yleisön haaliminen mainostajien houkuttimeksi. Jotkut ”kyläradiot” ovatkin keksineet tulla esiin, kun 50 watilla saa äänensä kantamaan. Jos kyseessä olisikin pelkkä harrastelijoiden puuhastelu, ei alan ammattilaisia edustavalla järjestöllä olisi kaiketi nokan koputtamista lupakeinotteluun. Mutta kun alalle on tullut ja alalla ollut myös selkeitä ammattimaisia viritelmiä (esimerkiksi taannoin lopettanut Radio KLF), on RadioMedian edustamien asemien huoli täysin ymmärrettävä. Kukapa sitä takapihalleen haluaisi alivuokralaisia, jos tontti on muutenkin pieni!
Vimmatun viisikymmenwattisten tilanteesta käydään keskustelua, mutta kaikessa hiljaisuudessa. Kulisseissa halutaan takoa järkeä virkamiesten tajuntaan, mutta julkisuudessa ei oikein asiasta haluttaisi puhua. Fakta on, että liikenne- ja viestintäministeriö, joka radiolakiasioita valmistelee, ei lupaa pikaista muutosta teknisten radiolupien ketjuttamiseen. Ei ole ainakaan julkisesti lupaillut. Kulisseista en tiedä.
Vielä pieni kertaus lupakäytännöistä Suomessa: Jokaisella radiolla, niin kahdeksan vuoden ohjelmistoluvalla lähettävillä, Yleisradion kanaville, tilapäisillä ohjelmistolupa-asemilla ja alle 50 watin pikkuasemilla pitää olla tekninen radiolupa. Jos tehoa on alle 50 wattia, ei lähetintä tarvitse mittauttaa ennen käyttöönottoa. Kuka siis valvoo, millaisella wattimäärällä tässä artikkelissa mainittu kuvitteellinen Radio X lopulta lähettää? Ehkä ei aina 50 watilla.
Radioalan sekava tilanne aiheuttaa harmaita hiuksia kaikille niille, jotka ylläpitävät taajuuslistoja, laativat alan tapahtumista uutisia tai ovat muuten vain kiinnostuneita radiosta. Yhtä pihalla ovat mainostajat, kuuntelijat ja jopa tavalliset toimittajat. Pitäisikö asialle tehdä jotain jossain muuallakin kuin radioliiton sikariportaassa?!
Radiotoimijoiden näkemykset tilapäisradiotoiminnan suuntaviivoista eivät ole yhtä selkeitä kuin kuvan studion soittolistatiedot (Arkistokuva: Tero Toivonen).