Jack Kotschack ja Ronan O’Rahilly. Suurimmalle osalle lukijoista nimet eivät sano mitään, mutta heidän jättämänsä jäljet monet kuulevat tietämättään. He olivat idealisteja, visionäärejä ja mullistajia. He olivat aikansa radiopioneereja. Silloin elettiin aivan toisessa maailmassa kuin nyt, mutta paljon samaa on periytynyt meidän päiviimme.

Hittimusiikki soi radiossa 1960-luvun alussa niukalla otannalla. Valtioiden omistamilla yleisradiokanavilla ohjelmapolitiikka vastasi sen ajan tarpeisiin, tai niin ainakin poliitikot uskoivat. Rockia ja poppia soitettiin ani harvoin jos silloinkaan. Sodanjälkeisen jälleenrakennuksen myötövirrassa nousevaa nuorisokulttuuria ei juurikaan huomoitu. Radiokanavia kuvailtiin tylsiksi ja hidastempoisiksi.

Kotschack ja O’Rahilly eivät keksineet radiota uudelleen. He osasivat sen sijaan kopioida muiden tekmisiä. Samalla he löivät luun kurkkuun yleisradioiden johtajille. Kansa alkoi yllättäen kääntää enenevissä määrin monopoliradion ulkopuolisille aallonpituuksille. Myös Euroopan tunnetuin ja yksi tehokkaimmista ja samalla kaupallisimmista yleisradiokanavista, Radio Luxembourg, joutui kokemaan todellista kilpailua. Luxemburgin suurherttuakunta oli kuin mukavuuslippumaa tylsien yleisradiomaiden joukossa. Se tarjosi nuorisolle rockia ja poppia, hittejä jotka kaikki tunsivat, tai tunsivat ainakin sen jälkeen, kun radiokanava oli ne huolinut soittolistalleen maksua vastaan.

**

Jack Kotschack, suomalaissyntyinen liikemies, oli muuttanut Ruotsiin sodan jälkimainingeissa. Hän keksi, että Ruotsin radiomonopolia voi kiertää ja samalla vähän rikastua perustamalla radioasema laivaan. Ja pian olikin yksi pohjoismaisen radiohistorian merkittävimmistä ja lyhytikäisimmistä tarinoista valmis alkamaan. Malli Radio Nordille, jolla nimellä radioalus operoi aallonpituudella 495 metriä, oli kopioitu Tanskasta, jossa merirosvoradiot olivat aloittaneet vuonna 1958. Hollannin rannikolla sama toistui jo vuonna 1960.

Radio Nord löi itsensä kerralla läpi kuuluvuusalueellaan Ruotsin itärannikolla ja Lounais-Suomessa. Sitä kuuntelivat nuoret, aikuiset, töissäkäyvät, kotirouvat, taksikuskit, varmaan kaikenlaiset ihmiset. Se loi valtavan paineen viranomaisille, jotka eivät voineet estää radiolaivan toimia. Kun amerikkalaisella rahalla ja amerikkalaisella mainosradioilmaisulla toiminut Radio Nord soitti hittejä, kuultiin Ruotsin radiossa usein puheenpölpötystä ja sehän tuntui vauhdikkaampaan ohjelmaan jo tottuneista kuivahkolta.

1960-luvulla mainosradio oli vielä liian radikaali asia, joten asemat piti kieltää muuttamalla lakia. Radio Nordin ja muiden asemien avustaminen ja niillä mainostaminen kiellettiin, joten Itämeren radiolaivat vaikenivat yksi toisensa perään. Radio Nordin hittiparaati päättyi tasan 60 vuotta sitten 30.6.1962. Asema ehti toimia vain vajaat puolitoista vuotta. Suosio on valtaisa ja visionääri-Kotschackista tuli mullistaja-Kotschack. Ruotsin radion oli pakko uudistua ja alkaa soittaa kevyempää musiikkia. Suomi seurasi perinteilleen uskollisena Ruotsin perässä. Syntyi Sävelradio-ohjelma, jota lähetettiin päivittäin valtakunnan kahdella radiokanavalla.

***

Ronan O’Rahilly, mies Irlannista, kuuluisaa O’Rahillyn vallankumoussukua, pyrki löytämään radioaikaa manageroimilleen artisteille, etunenässä suosituksi sittemmin tulleelle Georgie Famelle. Radio Luxembourgin listoille pääsivät vain isojen levy-yhtiöiden artistit. Myös BBC suhtautui nuivasti O’Rahillyn toiveisiin soittoajasta radiossa. BBC oli vanhoillinen, yhteiskuntansa peili, kuten tuon ajan yleisradion tulikin monien mielestä olla.

O’Rahilly kopioi idean omasta radioasemasta Pohjoismaista, joissa merirosvot oli juuri kielletty. Hän varusti Tanskasta ostamansa matkustajalaivan radioasemaksi isänsä omistamalla telakalla Irlannissa ja suuntasi laivan nokan kohti Pohjanmerta. Syntyi Radio Caroline, kaiken mullistava hittiasema. Caroline ei suinkaan ollut yksin, mutta se oli ensimmäinen. Merirosvoja syntyi pitkin Britannian rannikkoa, ja BBC ja viranomaiset olivat helisemässä. Hittimusiikki tarttui kuuntelijoihin ja uusi aika oli koittanut.

Vaikka Britanniassa merirosvoilu radioaalloilla kiellettiin jyrkällä lainmuutoksella elokuussa 1967, ei O’Rahilly hellittänyt. Aina takaiskuja kärsittyään hän palautti Carolinen takaisin merelle monta kertaa.

Toisin kuin Radio Nord, Radio Caroline jäi henkiin ja on olemassa yhä. Enää sen ei tarvitse rosvota radiotaajuuksia, sillä Britanniassa sallittiin yksityinen paikallisradiotoiminta 1970-luvun alussa ja samoihin aikoihin myös BBC alkoi kehittää tarjontaansa sille tasolle, mihin merirosvot olivat sen nostaneet. Hittejä, viihdettä ja sujuvaa radioilmaisua. Ronan O’Rahillyn nimi oli kirosana BBC:ssä, mutta kun miehen maallinen vaellus päättyi 79-vuotiaana huhtikuussa 2020, oli hän hetken BBC-radion ykkösuutisena. Niin se maailma oli muuttunut.

***

Vuonna 2022 radio on täynnä musiikkia, viihdeohjelmaa, sujuvuutta, nykyaikaa, moniarvoisuutta. Vuosikymmenten aikana on kopioitu parhaat ideat toisilta asemilta, muokattu niitä ja tuotu esille omilla kanavilla. Samaa kopiointia, mitä tämän artikkelin päähenkilöt tekivät 60 vuotta sitten. Maailmamme suoratoistopalvelujen, kymmenien tuhansien nettiradiokanavien ja salamatiedonvälityksen kyllästämänä on tyystin erilainen kuin maailma 1960-luvulla. Silti tarvitsemme edelleen idealisteja, visionäärejä ja mullistajia. Niitä, jotka asettavat neulan vinyylille ja alkavat soittaa hittejä normeista ja rajoista välittämättä. Heidät nimittäin muistetaan, jos ei nimistään niin sitten teoistaan.

Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja

Lisätietoa Radio Nordista (ruotsiksi) ja Radio Carolinesta (englanniksi); kuva Jack Kotschackista ja Radio Nordista (Wikipedia)