Paikallisradio oli päivän ykkösuutinen 38 vuotta sitten, kun Suomen ensimmäinen kaupallinen radiokanava aloitti lähetykset Nivalassa Pohjois-Pohjanmaalla. Radio Lakeuden studiossa parveili toimittajia ja kuvaajia. Uunituoreen paikallisradiokokeilun ensimmäinen kokeilija oli hetken otsikoissa. Vuodet kuluivat ja uusia radioyrittelijöitä oli tullut lähes Suomen joka kolkkaan. Kirjoittelu paikallisradioista oli muuttunut kriittiseksi, samoin monen radion talous.
Nykyisin paikallista tai alueellista kaupallista radiota palautetaan moneen Suomen maakuntaan. Kun alkuvuosien radiot olivat joillakin paikkakunnilla paikallisten lehtien äänitorvia, niin nykyisin uusia radioita perustavat lähinnä alueen valtalehdet, kuten Kaleva ja Keskisuomalainen konserniyhtiöineen. Ne olisivat varmaankin mielellään olleet mukana radiotoiminnassa jo 38 vuotta sitten, mutta silloin yhteiskuntapoliittinen näkemys oli, että mediavaltaa ei tule keskittää liikaa maakuntien mahtimedioille.
Radio Lakeuden kaatoi lopulta kannattamattomuus. Radiota pyörittävä Nivala-seura joutui valitsemaan, jatkaako se paikallislehden kustantajana vai radion pyörittäjänä. Radio sai mennä, mutta lehti jatkoi. Reilu vuosi myöhemmin Nivalassa ja Ylivieskassa yritettiin uudelleen, kun kahden paikkakunnan radiokavana Radio Foni aloitti lähetykset. Senkään tarina ei ollut ruusuinen. Asema yhdistyi Raahen Radio Pookiin ja yhä edelleen yksi Pookin taajuuksista lähettää samalla lähettimellä kuin Radio Lakeus ja vieläpä samasta mastosta. Se lieneekin ainoita asioita, jotka ovat vanhanajan paikallisradiotoiminnasta säilyneitä ”reliikkejä”. Ajat ovat nimittäin muuttuneet. Ohjelmakokeilut ja hullutkin ideat on unohdettu ja nykyradiot ovat laskelmoituja ja tutkittuja musiikkiautomaatteja lyhyine juontoineen mutta onneksi sentään vielä alueellisine uutisineen.
Idearikkaiden 1980-luvun radiolaisten perintö on edelleen jossain muodossa läsnä sosiaalisen median kanavilla, joista on tullut kaikenlaisten erikoisten sisältöjen hautomoita ja kokeilualustoja. Tiktok-somettaja voi nykyisin olla sata kertaa suositumpi kuin paikallisradion suosikki-dj 80-luvulla, mutta perusajatus on sama: itsensä likoon laittaminen joka solulla rakkaudesta lajiin eli mediailmaisuun.
Totta kai myös yhteiskunta on muuttunut rajusti vajaassa 40 vuodessa. Viihdettä ja tietoa maailmasta on saatavilla netistä mihin kellonaikaan tahansa. Radiokanavia on valittavana melkein joka paikassa vähintään kymmenkunta, kun 80-luvulla FM-asteikolla oli paljon kohinaa Yleisradion kahden tai kolmen taajuuden ja yhden paikallisradiotaajuuden välissä. Ja sitten on netissä vielä tuhansia radiokanavia, joista valittavaa riittää varmasti jokaiselle kuuntelijalle. Radiojournalistien tilalle ovat tulleet mediapersoonat, jotka tunnetaan myös naamastaan, sillä monet heistä ovat olleet televisiossa ennen radiouraansa tai tulleet televisiosuosikeiksi radiosuosionsa siivittäminä. Ja onpa somestakin noustu radioalan huipulle, aivan Vuoden radiojuontajaksi asti.
Palataanpa vielä jutun alkuteemaan. Pienessä paikallisradiostudiossa Nivalassa vuonna 1985 luotiin suuntaviivoja radiotoiminnalle. Tehtiin virheitä, mutta tehtiin myös oikeita asioita. Annettiin myöhemmin alalle tulleille oppia siitä, miten juttua kannattaa pyörittää ja missä olosuhteissa ei todellakaan kannata. Nivalan kohtalon eli radion sammumisen ovat kokeneet kymmenet paikkakunnat Suomessa, mutta aina on tullut tilalle uutta ja joskus jopa kestävää. Radioala menee eteenpäin, vaikka radioiden ohjelmasisällöt ovat tietysti melko sliipattuja, mutta samalla suosittuja. Eihän radion suosio ole juuri nimeksikään laskenut huippuvuosista ja mainontakin vetää ihan hyvin. Radion säilyminen tärkeänä arjen media-alustana vaatii tekijöiltään ainakin yhtä merkittävää asiaa: tee työsi niin hyvin, että sinut muistetaan ja sinut koetaan tarpeelliseksi. Uskalla olla oma itsesi ja haasta kuuntelijaa. Olet äänelläsi kuuntelijaa varten.
Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja
{jcomments off}