Kun ensimmäisiä paikallisradioita perustettiin Suomeen 40 vuotta sitten, oltiin aiheesta käyty monivuotinen ja varsin polveileva keskustelu. Näkemykset lupaehdoista, luvansaajien taustoista ja radiomainonnan säännöistä vaihtelivat puolueittain. Tammikuussa 1985 vihdoin alkoi tapahtua: valtioneuvoston viestintäpoliittinen ministerivaliokunta oli valmistellut esityksen luvansaajista.

Hakijoita oli yli 250, mutta paikallisradiokokeiluun pääsisi vain kolmisenkymmentä hakijaa noin 20 paikallisradioasemalla. Kaikki tulevat paikallisradiot olisivat kaupallisia eli mainonnalla tulonsa hankkivia.

Helsingin Sanomat kertoi lauantaina 19.1.1985, että valiokunnan ehdotus oli hiottu niin valmiiksi, että se voitiin viedä suoraan valtioneuvostoon. Ennakkoon ei luvansaajista haluttu kertoa, koska lupaa vaille jäävien ei haluttu aloittavan poliittista painostusta.

Kalevi Sorsan (sd) neljännen hallituksen olivat muodostaneet vuonna 1983 SDP, Keskustapuolue, RKP ja SMP. Paikallisradioasioista vastasi liikenneministeri Matti Luttinen (sd).

Ministerivaliokuntaa johti RKP:n Christoffer Taxell. Hänen mukaansa tuleva lupapäätös aiheuttaisi paljon arvostelua, koska ”oikeaa tapaa lupien jakoon ei ole olemassakaan”.

Viikkotolkulla valtioneuvoston päätöstä eivät lupaa hakeneet joutuneet sentään odottamaan. Luvat myönnettiin jo seuraavan viikon torstaina.

Mediamonitori

Jutun lähteenä Helsingin Sanomat (19.1.1985, s. 10)