Viestintävirasto aikoo selvittää radioiden ohjelmistojen vastaavuudet toimilupiin vuosittain. Virasto julkaisi vastikään tuoreen selvityksen kymmenen radioaseman ohjelmistoista vertailemalla kuunteluhavaintoja radioiden toimilupateksteihin. Viime keväänä yhden päivän aikana tehtyjen tallennusten ja niiden analysointien tarkoitus oli samalla kerätä kokemuksia itse tutkimusmenetelmän toimivuudesta valvontakeinona. Radioiden edustajat näkevät tutkimuksen otannan liian kapeaksi.

Radiotoimilupien ehtojen toteutumista valvova Viestintävirasto teetti ensimmäisen tutkimuksen toimilupaehtojen täyttymisestä. Toimiluvissa on asetettu ehtoja muun muassa puhesisältöjen määrälle. Lisäksi seurattiin radioiden uutismääriä, mainosten määrää ja paikallisuutta yhtenä arkipäivänä kello 6-18. Tutkimusta varten tallennettiin kymmenen eri radion ohjelmaa yhden vuorokauden ajan. Tutkimuksessa huomioitiin 12 tunnin jakso, joka antaa Viestintäviraston apulaisjohtaja Merja Saaren mukaan viitteitä siitä, miten esimerkiksi puheen osuus ohjelmistosta toteutuu koko viikon aikana. Radioiden lupaehdot koskevat pääsääntöisesti tuona aikana arkisin lähetettäviä ohjelmasisältöjä.

– Kyseessä oli ensimmäinen tämänkaltainen tutkimusmenetelmä, jolla samalla kerättiin kokemuksia jatkoa varten. Jos tämä on toimiva menetelmä, sitä todennäköisesti toteutetaan jatkossakin, Saari sanoo.

Saari myöntää, että huhti-toukokuussa tehty tutkimus ei välttämättä anna suoraa vastausta siihen, miten hyvin toimilupia noudatetaan. Sen sijaan Viestintävirasto saa tarvittavaa tietoa valvontatoimien riittävyydestä. Mitään päätöksiä tulevista radioiden sisältöselvityksistä ei Saaren mukaan ole tehty, mutta tutkimuksia on tarkoitus tehdä vuosittain nykyisenkaltaisella otosperiaatteella. Kaikkia radioita ei siis yhtä aikaa tallennettaisi ja analysoitaisi.

Radioilta lisäselvityksiä

Viestintäviraston julkaisema selvitys paljastaa, että osa radioista ei täysin täytä lupaehtoja. Puutteita on esimerkiksi puheosuuksien ja mainosten määrässä. Lupatekstit sisältävät erilaisia vaatimuksia eri asemille. Radio Novan ohjelmistossa pitäisi olla puhetta keskimäärin 30% tunnissa, kun taas paikallisradioilla vaatimus on 15% lähetystunnissa. Mainosten enimmäismäärä ylittyi joillakin asemilla. Joillakin tutkimuksessa mukana olleilla radioilla kaikki lupaehdot täyttyvät. Niiltä asemilta, joiden sisältö ei vastannut tutkimusajankohtana toimilupavaatimuksia, Viestintävirasto pyytää lisäselvityksiä. Niiden perusteella virasto pohtii mahdollisia jatkotoimia.

– Jatkotoimina voivat olla huomautuksen tai korjausvelvoitteen antaminen, uhkasakko tai ohjausneuvonta, Saari kuvailee. Ohjausneuvonnassa kiinnitetään huomiota tiettyihin lupakohtiin ja ohjeistetaan asemia niiden korjaamisessa.

Viestintävirasto on saanut radioiden lupaehtojen noudattamisesta joitakin toimenpidepyyntöjä. Niitä tulee Saaren mukaan alan toimijoilta, ei niinkään yksittäisiltä kuuntelijoilta.

Valvontaan tasapuolisuutta

Kolmen Viestintäviraston tutkimuksen kohteena olleen radion edustajat näkevät ohjelmistoselvityksen tarpeelliseksi, mutta haluavat sen koskevan kaikkia radiotoimijoita. Yhden päivän otantajakso ei myöskään saa radioilta varauksetonta vastakaikua, koska se ei välttämättä kerro tarpeeksi koko arkiviikon ohjelmistosta.

– Jos tällaista seurantaa tehdään, niin sitä pitäisi tehdä kaikille toimijoille. Yhden päivän otanta ei ole riittävä, Nelonen Media ohjelmajohtaja Kari Laakso kommentoi.

Viestintäviraston toimeenpanema tutkimus paljastaa, että Radio Aallon ohjelmavirrassa puheen määrä ei ollut riittävä toimiluvassa vaadittavaan 20 prosentin osuuteen nähden. Ero oli kuitenkin pieni. Laakson mukaan Nelonen Media käy tarkkaan läpi Viestintäviraston myöhemmin lähettämän lisäselvityspyynnön ja päivittää ohjelmiston sille tasolle, millä sen tulisi toimiluvan mukaan olla.

– En ole ymmärtänyt, miksi puheen määrä pitää sisällyttää toimilupiin. Toiselle toimijoille puhe on tärkeämpää, toisille musiikki, Laakso pohdiskelee.

Salolainen nuortenradio Rogmo FM aikoo lisätä puheen osuutta arkilähetyksissään. Rogmo jäi selvästi lupaehtojen edellyttämästä 15 % puheosuudesta. Salon Alueradio Oy:n toimitusjohtaja Kirsti Kirjonen kertoo, että Rogmon kehittäminen on vielä kesken ja lisäyksiä on luvassa. Pienen radioyhtiön resurssit ovat kuitenkin rajalliset, joten ohjelmien määrän lisääminen ei ole yksinkertaista. Kirjosen mielestä toimilupavalvonta on kuitenkin hyvä asia.

– Tutkimuspäivälle ei ole sattunut tarpeeksi puhetta, jota meillä on kuitenkin lisätty koko ajan, Kirjonen vakuuttaa. Rogmolla on juonnettua ohjelmaa arkisin kello 14-18. Tällöin ohjelmassa on myös uutislähetyksiä.

Kirjonen painottaa nuorisokanavan tekemisen haasteellisuutta. Ohjelmantekijöiden hankkiminen on usein vaikeaa, varsinkin jos ohjelmien pitäisi pyöriä kanavalla säännöllisesti.

Paikallisuus kunniaan

Salon paikallisradiot keskittyvät kuuluvuusalueensa palvelemiseen suppealla, mutta varsin yhtenäisellä Salon seudulla. Kirjonen haluaisikin Viestintäviraston seuraavan erityisesti paikallisuuden toteutumista paikallisradioluvissa.

– Toivon että paikallisuusvaatimuksia seurattaisiin, koska paikallisradioverkon tulisi olla mahdollisimman monipuolinen. Välillä on tuntunut siltä, että joillakin toimijoilla asiat ovat olleet paikallisuuden suhteen vähän toisin, Kirjonen huomauttaa.

Myös turkulaisen Radio Robin Hoodin hallintojohtaja Riitta Haapakoski näkee radioiden sisällön tarkkailun olevan merkittävintä. Yhteisöradiona toimivan Robin Hoodin ohjelmisto täyttää Viestintäviraston selvityksessä kaikki lupaehdot. Tutkimuspäivänä puhetta oli kolmannes koko lähetysajasta. Haapakoski kertoo, että Radio Robin Hoodissa puheen runsaus on luonnollista.

– Yhteisömediassa ohjelmaa tehdään kansalaisjournalismina ja ohjelmia on enemmän kuin ohjelmavirtaan perustuvilla kaupallisilla radioilla. Olemme tietysti iloisia, että noudatamme lupaehtojamme, Haapakoski kiittää.

Haapakoski puhuu yhteisöradioista radion kolmantena mallina. Yleisradion ja rahantekoon tehtyjen kaupallisten radioiden rinnalle tarvitaan mediaa tasapainottavia lähiradioita. Hän myöntää yhteisöradioiden ylläpitämisen vaikeaksi, koska tukea ei saa mistään. Radio Robin Hoodilla on oikeus myydä mainosaikaa, mutta Haapakosken mukaan ohjelmavirtaradioon tottuneet mainostajat eivät helpolla mainosta kanavalla, jossa on runsaasti ohjelmia.

– Kiinnittäisin enemmän huomiota reilu vuosi sitten julkaistuun selvitykseen, jossa painotetaan nimenomaan radioiden sisältöä, Haapakoski toivoo.