Yhteisöradio, lähiradio, paikallisradio, epäkaupallinen radio, ei-kaupallinen radio. Tämän artikkelin lukija voi itse valita sopivimman sanan kuvailemaan Helsingin Lähiradion toimintaa. Rajanveto sanojen merkitysten välillä on nykyisessä, yksityisen radiotoiminnan yksinapaisessa maailmassa melko turhaa. Suomessa jaetaan vain yhdenlaisia toimilupia – kaupallisia. Lähiradio on kuitenkin epäkaupallinen radio, jonka toimintaa ei rahoiteta myymällä ilmoitusaikaa yrittäjille. Rahat tulevat omistajajärjestöiltä ja ohjelma-ajan myynnistä. Kulut pidetään alhaisina. Palkattuja työntekijöitä ei yhteisöradioissa ole yleensä yhtä tai kahta enempää.

Kansan Radioliitto KaRan studio sijaitsee Helsingissä yhden kaupungin keskustaan johtavan pääkadun varrella. Kallion kaupunginosassa osoitteessa Hämeentie 32 toimiva lähiradiotoimitus pitää sisällään kolme radiostudiota ja yhden tv-ohjelmien valmistamon. Huoneet ovat pieniä, mutta tila on hyödynnetty täydellisesti. Kahdesta studiosta saadaan ääntä ulos suorana lähetyksenä ja yksi pieni komerohuone on varustettu editointilaitteistolla. Videotuotantotilaan mahtuu puolestaan 2-3 ohjelmantekijää.

Folkhälsanin äänitorvi hiljenee?

KaRa on tällä hetkellä ainoa toimiluvanhaltija, joka lähettää ohjelmaa Helsingin Lähiradion taajuudella 100,3 MHz. Järjestö sai viimeksi jatkoluvan vuonna 1988 alkaneelle radiotoiminnalle viime vuonna. Tämän vuoden alussa alkoi uusi lupakausi, joka päättyy vuoden 2019 lopussa. Toinen luvanhaltija, joka siis jakoi vielä alkuvuonna taajuuden ohjelma-ajan KaRan kanssa, on ruotsinkielisiä puheohjelmia tuottava Samfundet Folkhälsan. Kesän aikana Radio Folkhälsan lopetti lähetykset ainakin toistaiseksi, ja Lähiradio KaRan päätoimittajan Seppo Julinin arvion mukaan Kansan Radioliitto jäänee taajuuden ainoaksi luvanhaltijaksi.

– Radio Folkhälsan on kesän aikana feidannut toimintaansa poispäin, että kyllä koko radioasema on tätä nykyä käytännössä meidän tuotantoa, Julin kertoo.

Kansan Radioliiton studio sijaitsee Helsingin Kalliossa (Kuva: Tero Toivonen).

Alun alkaen Lähiradion toiminnassa olivat mukana myös Kansan Sivistystyön Liitto KSL ja Työväen Sivistysliiton Helsingin opintojärjestö. TSL lopetti omat lähetyksensä Lähiradiossa muutamia vuosia sitten ja viime vuonna selvisi, ettei KSL hae enää uutta toimilupaa.

TSL, KSL ja Folkhälsan lähettivät ohjelmansa omista studioistaan. Jokaisella toimijalla oli omat ohjelma-ajat, joten ohjelmisto Lähiradion taajuudella oli monipuolista.

Jos KaRa jää Lähiradion ainoaksi luvanhaltijaksi, on se Seppo Julinin mielestä enemmän hyvä kuin huono asia. Lähiradiosta muodostuu tällöin yhden toimijan radiokanava, jolla on mahdollisuus kehittää ohjelmistoa mieleisekseen.

– Asemasta voi nyt rakentaa kuunnellumman, kun sille voidaan luoda yhtenäinen linja tai ilme. Tähän asti kukaan ei ole voinut puuttua siihen, mitä seuraavana päivänä taajuudella on lähetetty toisen toimijan studiosta, Julin vertailee.

Radio kansalaisille ja järjestöille

Lähiradio KaRan taajuudella vetävät yhtä köyttä niin järjestöt, yhteisöt, työharjoittelijat, työllistetyt kuin aktiiviset kansalaisetkin. Radioaseman varoista suurin osa tulee järjestöiltä, jotka hankkivat ohjelma-aikaa korvausta vastaan. Vapaaehtoiset ohjelmantekijät valmistavat ohjelmia musiikkilähetyksistä tiettyihin teemaohjelmiin. Työllistetyille radio tarjoaa puolestaan yhden keinon päästä kiinni työelämään. Kaikkiaan KaRan studioissa ohjelmia käy tekemässä noin 40-50 aktiivia.

– Pääasiallinen metodi oppia ohjelmantekoa on kisällityyppinen ”kärpäsenä katossa” -tyyyli. Muiden ohjelmantekijöiden työskentelyä seuraamalla ja itse kokeilemalla pääsee alkuun. Jonkin verran olemme myös järjestäneet radiokursseja, Julin kertoo.

Päätoimittaja Seppo Julin selaamassa Lähiradion levystöä (Kuva: Tero Toivonen).

Julin kuvailee perinteistä lähiradio-ohjelmaa kolmella eri tavalla. On musiikin asiaohjelmia, joissa keskitytään johonkin tiettyyn musiikkisuuntaan, kuten afrikkalaiseen musiikkiin tai kuubalaisiin rytmeihin. Maahanmuuttajille suunnatut ohjelmat ovat toinen iso ryhmä. Kolmas tyypillinen ohjelmamuoto on erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden ohjelmat, joissa tehdään järjestöjen ja yhteisöjen toimintaa tunnetuksi.

Yhteisöradiot yhden käden sormilla

Suomessa ei-kaupallinen radiotoiminta alkoi pian ensimmäisten kaupallisten paikallisradioiden perustamisen jälkeen 1980-luvun lopulla. Jotkut saattavat muistaa esimerkiksi Haapaveden tai Ruoveden ei-kaupalliset lähiradiot. Helsingissä Lähiradion käynnistäminen tammikuussa 1988 toi kaupunkiin vaihtoehdon kaupallisten radioiden ja Yleisradion alueradion rinnalle. Alku oli varovainen, sillä neljä luvanhaltijaa lähetti vain muutamia tunteja päivässä. Myöhemmin lähetystuntien määrä lisääntyi ja nykyään toimitaan vuorokauden ympäri.

Helsingin Lähiradiota voidaan verrata vaikka Tukholmassa toimiviin lähiradioihin. Niillä on useita ohjelmantekoon osallistuvia järjestöjä, joista useimmat lähettävät omista studioista. Vain lähetin on yhteinen. Tähän suomalaisen ja 1970-luvulla luodun ruotsalaisen lähiradiojärjestelmän yhtäläisyydet jäävätkin. Suomessa toiminta on hyvin pienimuotoista, vaikka Ruotsissakin viime vuosina perinteisiä lähiradioita on suljettu innostuksen lopahdettua ja talouden romahdettua. Kaupallisuus on ottanut sielläkin otetta. Kaikkien Suomen radioiden toimiluvat muuttuivat kaupallisiksi 1990-luvulla.

Suomessa yhteisö- tai lähiradioiden määrän pienuus johtuu Julinin mielestä paitsi toimilupapolitiikasta myös tuen puuttumiseen.

– Suomessahan mediaa tuetaan kymmenillä tai jopa sadoilla miljoonilla euroilla. On sanomalehtitukia ja jos jonkinlaista mediatukea, jossa myös kaupallista mediaa tuetaan. Suomessa ei ole kolmannen sektorin tukijärjestelmää, joka koskettaisi sähköistä mediaa. Tämä johtuu siitä, että Suomen laki ei tunnista ei-kaupallista radio- ja tv-toimintaa, Julin huomauttaa.

Europarlamentti on jo muutama vuosi sitten tehnyt lähes yksimielisen päätöksen uudesta lainsäädännöstä ja tukijärjestelmistä, joilla ei-kaupallista toimintaa tuetaan. Tämä päätös koskee niitä maita, joissa ei-kaupallista radiotoimintaa ei erikseen tunneta toimiluvissa. Asia siis koskettaa Suomea, joka ei ainakaan toistaiseksi ole muuttanut lupakäytäntöjä.

– Valtioneuvosto otti viimeksi kantaa tähän asiaan kahdeksan vuoden pituisia lupia myöntäessään. Sen kannan mukaan Suomessa toimii vain kaupallisia radioita ja Yleisradio, Julin havainnollistaa.

Tekniikan kautta päätoimittajaksi

Seppo Julin on jatkanut Kansan Radioliiton lähiradion palveluksessa jo 24 vuoden ajan. Aluksi mies oli yhdistyksen taloudenhoitaja. Kiinnostus mediasta vei miehen mukaan ensin radiotekniikan pariin ja sitten ohjelmantekoon. Innostus radiota kohtaan on säilynyt, vaikka vuosikymmenten aikana väki ympärillä onkin vaihtunut.

Lähiradio on kansalaismedia, jossa voi törmätä tuttuihin radioääniin ja uusiin tulokkaisiin. Kuvassa jo 1960-luvulla Yleisradiolle ohjelmia tehnyt, nykyään Kansan Radioliiton studiossa viihtyvä Jorma Elovaara (Kuva: Tero Toivonen).

Vaikka pääkaupunkiseudulla toimiikin lukuisia eri radioasemia, näkee Julin tilaa myös toiselle epäkaupalliselle yhteisöradiolle. Lähiradion ei siis tarvitsisi olla yksin puolustamassa median kolmatta sektoria.

– Pääkaupunkiseutu on niin iso alue, että täällä voisi toimia muitakin. Ne muut kanavat voisivat olla kokonaan erityyppisiä, Julin visioi.

Vaikka uusia yhteisöradioita ei Helsinkiin tai lähikaupunkeihin heti perustettaisi, tulee Helsingin Lähiradion taajuudelta jatkossakin monipuolista ohjelmaa. Toimitus työstää myös tv-ohjelmia, joita nähdään Stadi.tv:n kanavalla.

 

Seppo Julinin haastattelu kuunneltavissa Mediamonitorin YouTube-kanavalla (osa 1 & osa 2).