Tampereelle on tyrkyllä jopa seitsemän uutta radiolupaa. Käsittämätöntä on, että pelkkä luvan hakeminen maksaa 1 500 euroa. Se suosii isoja monikansallisia yrityksiä paikallisten toimijoiden kustannuksella.

Viestintävirasto julkisti kesäkuun lopulla uusien radiotaajuuksien toimilupahaun. Ula-alueella (FM) lupia on haussa neljälle taajuuskokonaisuudelle, 94 yksittäiselle taajuudelle sekä AM-alueella neljälle taajuudelle. Hakuaika päättyy 28. elokuuta.

Tampereella tarjolla on yllättäen viisi uutta FM-taajuutta ja kaksi AM-taajuutta. Viimeksi mainittujen osalta tehdään historiaa: koskaan aiemmin ei keskiaalloilta ole löydetty radiotaajuuksia haettavaksi asti. AM se on radioissanne oleva nappula, jonka takaa kuuluu vain kohinaa ja särinää. AM-aluetta ei kukaan kuuntele, koska siellä ei Suomessa kukaan mitään lähetä. Kohta tilanne saattaa muuttua.

Teoriassa esimerkiksi Tampereelle voi tulla jopa seitsemän uutta paikallisradiota. Tuskinpa lama-aikana näin käy. Radion perustamiseksi on oltava pääomia, eikä kaupallisen radion saaminen kannattavaksi ole helppoa. Nostan hattua sille uhkarohkealle yrittäjälle, joka arvelee saavansa mainosrahoitteisen radion tahkoamaan pikaisesti viivan alle plussaa. Yrittänyttä ei silti laiteta. Toimiluvat ovat voimassa viisi vuotta.

***

Luvat myöntävä Viestintävirasto perii jokaisesta lupahakemuksesta 1500 euroa riippumatta siitä, saako hakija luvan vai ei. Näin virasto on luonut kätevän rahastusmekanismin, mikä ei kohtele tasapuolisesti kaikkia hakijoita.

Suurilla radioyhtiöillä on varaa tavoitella vaikka kaikkia seitsemää radiolupaa Tampereelle – kiusallaankin pieniä toimijoita kohtaan, ehkä jopa pudottaakseen heitä pelistä. Mihin suuret yhtiöt enää tarvitsevat paikallisia lupia? Kaikki paikallisuus on sulanut suurten yhtiöiden omistuksessa ja niiden radiot ovat vuosien mittaan ketjuuntuneet valtakunnallisiksi.

Pienet perustettavat radioyritykset tai ei-kaupalliset toimijat ovat altavastaajina, sillä 8850 mummonmarkkaa on kohtuuton summa pelkän paperin lähettämisestä. Maksu olisi ok sitten kun toimilupa myönnettäisiin. Etukäteen perittävä kynnysraha vieläpä ilman vastiketta on käsittämätön.

***

Maaliskuussa perustamani ei-kaupallinen, vanhaa tanssimusiikkia soittava Pispalan Radio aikoo myös hakea nyt toimilupaa. Mikäli homma ei natsaa, ei maailma siihen kaadu, mutta harmittaisi kylläkin, sillä puolen vuoden ajan väliaikaisella luvalla toiminut radiomme on saanut valtavasti kannustusta ja ihastusta. Internetissä lähetyksemme kuuluu jatkossakin.

Se, että peräti seitsemän radiotaajuutta on tyrkyllä Tampereelle, on poikkeuksellista. Olen jäävi neuvomaan Viestintävirastoa, mutta mielestäni valtiovallan tulisi erityisellä huolenpidolla suosia paikallista, kansalaislähtöistä radiotoimintaa, eikä jakaa kaikkia lupia ylikansallisille yhtiöille – niille, joilla radiomonopoli pienten toimijoiden näkövinkkelistä hallussaan jo on.

Radioviestinnän monimuotoisuus kärsii, mikäli ketjuradiot saavat kaiken. Mihin on kadonnut suomalaisen paikallisradiotoiminnan perusideologia, se joka linjattiin jo 1980-kuvun alussa, kun radiotaajuuksien vapauttamista ryhdyttiin suunnittelemaan?

Moni radionkuuntelija on turtunut bulkkitavaraan ja siihen, että sama hittikappale soi kahdeksan kertaa päivässä. Tarvitaan vaihtoehtoja, uusia alan yrittäjiä – pienestä se radiotoiminta ponnisti 1980-luvun puolivälissäkin. On olemassa kiinnostuneita yrittäjiä, jotka tahtoisivat palata siihen “maastoon”, josta paikallinen radiotoiminta Suomessa alkoi.

Tampereen Radio (Yle) tekee hyvää työtä omalla sarallaan, samoin Radio Musa kaupallisella puolella. Radio Moreeni (Tampereen yliopisto) on piristävä vaihtoehto ja kasvattaa tulevaisuuden tekijöitä. Muutoin paikallisuus on vähissä kantimissa. Pispalan Radio yrittää tekemisen tavassaan tavoittaa jotakin varhaisten paikallisradioiden hengestä. Joku voi nyt naureskella, että äijä nostalgisoi, kun pitäisi katsoa tulevaisuuteen. Niin katsonkin, mutta en massaradioiden muovaamien linssien läpi.

Elokuun 15. päivänä tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Radio 957 aloitti juuri syntyneen lapsen parkaisulla. Ysiviisseiska koki olemassaolonsa aikana kaksi erityylistä elinvaihetta, kunnes tuli noutaja: radiosta ruuvattiin väkisin Radio City Tampere, ja Ysiviisseiskana kanavan toiminta päättyi juhannuksena 2012.

Uskon, että ei-kaupallisen yhteisöradion olemassaolon oikeutus syntyy kansalaisradion ideasta. Se tarkoittaa mediavälineen avaamista ihmisille sananvapauden käyttämiseksi. Eri asia on, haluaako kansalainen sananvapauttaan käyttää. Toinen oikeutus on se, että luo radion, joka saa ihmiset hyvälle mielelle.

Kirjoittaja on radiotirehtööri Tampereelta

Kirjoitus on laadittu 21.8.2015. Sen jälkeen Viestintävirasto on muuttanut laskutuskäytäntöään: yhdellä hakemuksella (1500 euroa) voi anoa useampaakin taajuutta.