Tammikuussa 2009 mediamaisema oli aika erilainen kuin tammikuussa 2024. Lineaaritelevisio ja lineaariradio olivat vahvoja, sanomalehtiä luettiin vielä paperiversioina ja suoratoistopalvelut tekivät vasta tuloaan. Oli jo ainakin Youtube ja Spotify, mutta DVD:t ja CD-levyt kävivät kaupaksi. Yle Areena oli juuri lanseerattu. Radion suosituimpia kanavia olivat Yle Radio Suomi, Radio Nova, Iskelmä ja NRJ. Paikallisradioita oli siellä täällä, mutta asemien yhdistymisiä oli nähty.

Mediamonitori perustettiin 15 vuotta sitten tuomaan esille kotimaan radio- ja tv-alan uutisia ja ilmiöitä. Tavoitteena oli nostaa julkisuuteen erityisesti niitä pieniä uutisia, jotka eivät saaneet palstatilaa tai bittijonoja mediatalojen isoissa tai vähän pienemmissäkään julkaisuissa. Haluttiin keskittää ajankohtaisaiheet yhdelle sivustolle, josta kuka vain voisi niitä lukea. Tavoitetta on yritetty toteuttaa tähän päivään asti.

***

Jo 1990-luvulla digiradiokokeilujen alkuvaiheessa Suomessa puhuttiin uudesta termistä radio on demand. Se tarkoittaa mahdollisuutta kuunnella radio-ohjelmia silloin kun itselle parhaiten sopii eli epälineaarisesti. Lineaarinen radio on niin sanottua ”suoraa lähetystä”, jossa radion omistaja määrää, milloin kanavalta tulee mitäkin.

Nykyään valtaosa esimerkiksi Yleisradion ohjelmista on kuunneltavissa tai katseltavissa on demand -tyyliin. Yle Areenan ohella myös muilla tv-yhtiöillä on omat palvelunsa, kuten MTV Katsomo, Ruutu, Elisa Viihde, Discovery+ ja niin edelleen. Termi radio-ohjelma on vaihtunut vähitellen termiksi audio. Audiopalveluihin nivoutuvat sulassa sovussa radion toimitetut ohjelmat ja suorien lähetysten tallenteet sekä kaupallisten kanavien aamushowt ja podcastit. Radiota ja muuta audiota tuottavien yhtiöiden äänipalvelut, kuten Sanoman Supla ja Bauer Median Radioplay ovat suosittuja. Lisäksi markkinoilla on runsaasti musiikin suoratoistoa, muitakin kuin edellä mainittu Spotify. Youtube on säilyttänyt suosionsa ja sen sisällöt ovat yksilöityneet niin sanottujen tubettajien eli sosiaalisen median vaikuttajien ansiosta. Melkein jokaiselle pitäisi olla jotain kuunneltavaa tai katsottavaa ainakin jossain suoratoistopalvelussa.

Yksilökeskeisyys vs. yhteinen kokemus ovat kilpasilla keskenään. Kun iso osa kuluttajista vannoo on demandin nimeen, jää paljon pienempi siivu ”koko kansan” yhtenäiselle mediakokemukselle. Sellaisia ovat nykyaikana lähinnä isot uutistapahtumat, joita olemme pakostakin seuranneet viime vuosina, euroviisut, jääkiekon MM-kisat ja vaalit. Niillä on miljoonayleisöjä. Ja tietysti näin on myös tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlilla presidentinlinnassa.

***

Edellä kuvailtu oli niin sanotusti isolla pensselillä maalaamista. Ei mediankulutus ole ihan noin mustavalkoista, mutta yksilöllisyyteen ollaan menossa. Enää ei maakuntamedian uutispäällikön sanailut omassa uutiskolumnissaan tavoita samalla tavalla kuin puhtaan yhtenäiskulttuurin kulta-aikana 80- tai 90-luvuilla. Ylhäältä ei enää kannata kaataa väkisin tietoa, jonka joku on ensin arvottanut kustantajan arvojen mukaiseksi. Yksilöt eli kuluttajat ovat fiksuja ja osaavat etsiä vaihtoehtoisia väyiä tiedonhakuun. Tai olla hakematta tietoa ollenkaan.

Tässä on haaste, johon jokaisen median ja toimittajan tulee tarttua: miten varmistaa journalismin taso ja sen kiinnostavuus pirstaloituneessa maailmassa. Kun mediaa on paljon enemmän kuin koskaan ennen, ja kun kuluttajien huomiosta kilpailevat myös muut kuin perinteiset sanomalehdet, radiot ja televisiot, eli myös suoratoistopalvelut ja sosiaalisen median alustat, on ylhäältä kaadetun tiedon oltava äärimmäisen laadukasta. Laatu, objektiivisuus ja uskottavuus ovat vastaisku valeuutisten, uutisiksi naamioitujen mielipiteiden ja provosoimisen maailmassa. Samaan aikaan on muistettava ottaa vuorovaikutusvaihde käyttöön eli laskeutua norsunluutornista tavallisen kansan tasolle. Avoimuus uutistoiminnassa lisää uskottavuutta ja mielenkiintoa itse uutisjulkaisuja kohtaan.

***

Vaikka internet on suonut meille mahdollisuuden valita omat mielenkiintomme kohteet, ovat joidenkin mielestä vanhanaikaiset lineaariset radiot ja televisiot edelleen suosittuja. Kun alussa luettelin joukon suosittuja radiokanavia, voin toistaa niiden nimet lähes samoina: Yle Radio Suomi, Radio Nova ja Radio Suomipop. Kovin paljon ei ole sillä rintamalla muuttunut 15 vuodessa. Mediamonitorin on siis edelleen huolehdittava, että perinteinen radio ja televisio näkyvät sivustolla. Siitä huolimatta on katsottava eteenpäin, sillä aikajanalla ei voi palata ”vanhoihin hyviin aikoihin”, jos sellaisia on koskaan ollutkaan.

Kirjoittaja on Mediamonitorin vastaava tuottaja